Tiedättekö tunteen, kun oma elämä kyllästyttää?
Oivaltaa eräänä kauniina päivänä, ettei ole vielä tehnyt mitään, mitä oli joskus suunnitellut. Että on tehnyt mitä muut haluavat, on elänyt ja pyrkinyt siihen muottiin, mitä ihmiset ovat sinulle asettaneet.
Sitä huomaa, että on katsonut oman elämän ajavat ohi pikajunan lailla.
Silloin haluaa vain olla joku muu. Joku, joka elää oikeasti omaa elämäänsä. Joku, joka uskaltaa tehdä mitä oikeasti haluaa.

Haluaa pyrkiä ulos kuoresta, haluaa tehdä jotain radikaalia, jotain oman luonteen mukaista! Vaikkakin sitten jotain pientä. Hiukset, vaatteita. Joskus sitten koko kaveripiirin.
Silloin ei halua (enkä myös ole, thank god!) olla sitä massaa, joka pitää galleria nickinään Meijamoi` :ta, sitä massaa, joka käyttää farkkuminihameen alla ohuita legginssejä, enkä niitä ihmisiä, jotka käyvät studio Elitessä kuvattavana mallintöiden perässä. (Ettekö te ihmiset ymmärrä, että Elitessä ei kuvattavia valita, vaan kuvataan niitä jotka maksavat kaksi ja puoli sataa kuudesta digitaalisesti käsitellystä kuvasta kahdella meikillä ja asukokonaisuudella. Jos olisin itse jossain mallitoimistossa se ihminen, joka valitsee kuvattavia ihmisiä, käännyttäisin suurimman osan ihmisistä pois, jotka tulisivat esittämään Studio Eliten kuvia portfoliona.)
Haluaisin tutustua uusiin ihmisiin, enkä aina jumittaa näiden samojen kasvojen kanssa. Haluan uusia ihmisiä! Tottakai hekin ovat uusia ihmisiä vain hetken, sen jälkeen pelkästään ihmisiä.
Haluaisin muuttaa toiselle paikkakunnalle, mutten kuitenkaan voisi ikinä irtautua tästä elämästäni kokonaan. Ei sitä kokonaan tarvitsisikaan, mutta liikaa minulle kuitenkin.
Uudet ihmiset.. Siinäpä lyhyen aikavälin sanat. Nopeasti uusista kasvoista tulee sitä massaa, jonka tuntee läpikotaisin. Luulee ainakin tuntevansa.

Ei.
Tuo lyhyt sana kiteyttää ajatukseni tällä hetkellä täysin. Minä haluan todella olla oma itseni. En se tyttö, joka elää ystävänsä varjossa, jonka nimeä ei kukaan muista. Se tyttö, joka on kaikille "Sen yhden kaveri", se johon kukaan ei kiinnitä huomiota, kun yrittää sanoa jotain.
Vaikken ole lähelläkään sitä hiljaista hissukkaa luokan takarivissä, niin kaikki nuo asiat pitävät paikkansa, tavalla tai toisella. En ole huomaamaton ihminen edes ulkonäköni puolesta. En ole se (yleistetty) tyttö maantienvärisine velttoine hiuksineen, hailakan sinisine silmineen ja mitäänsanomattomine vaatteineen.

Ei.