Jah. Sitä tuppaa miettimään näin aloittaessa kirjoittamista, että mistäs sitä nyt sitten kirjoittaisi.Sitä tuppaa deletoimaan tekstiään, kirjoittamaan uudelleen ja deletoimaan taas. Onneksi tätä ei tarvitse kauhiasti miettiä. Nia istuksii tuossa vieressä (hassulla tavalla btw) ja kikattaa, kun yritän kirjoittaa. KUTEN TAVALLISTA!
Päivä on sisältänyt Sannaa, äikäntunnilla novellini lukemista, älyttömän hauskaa nauruterapiaa sekä Parisuhdeväkivaltasateenvarjon. Piste. Myö yritetään käyttäytyä ihmisiksi, mutta.. se ei taida olla mahdollista. Ainakaan tällä hetkellä.
Haluaisin venytellä älyttömästi, mutta kun paikat on jumissa, jolloin venytys sattuu. Kipuherkkä ihminen kun olen. "Sattuu, sattuu!" Kuuluu, kun venytän kadet maahan.