Taas vaiheeksi tuntuu siltä, ettei jaksa kirjoittaa vaikka mikä olisi. Ei vaikka joku huutaisi ase ohimollani kirjoittamaan.Tuntuu pahalta, kuin osa elämästä olisi viety pois ja korvattu jollain turhan päiväisellä (minun pöytälaatikko kirjoittaminenkaan ei saa maailmaa vaihtamaan suuntaa, mutta siksipä teenkin sitä omaksi ilokseni), jollain joka ei ikinä vie kirjoituksen paikkaa.
En vielä ole selvittänyt mikä se korvaava asia on, mutta sisälläni tuntuu tyhjältä. Kaipaan niitä hetkiä päivästä, jolloin ideoita pulppusi päähään hyökyaallon lailla. Rakastan selvitellä ajatuksiani kirjoitusideoiden sekasotkusta, irroitella parhaimpia ja yhdistellä ideoita isommiksi kokonaisuuksiksi. Nyttemmin pyörittelen samoja asioita eri sanoilla ja se jos mikä on turhauttavaa.
Olen suunnitellut tässä kirjoitusta, yksi, korkeintaan kaksi osaista kirjoitusta nyt jo kaksi viikkoa. Kahden viikon aikana olen saanut aikaiseksi tasan idean ja perusjuonta. Nämäkin keksin alkuajasta.
Sain tuossa tietää (uudestaan maybe, luulen, että olin kuullut aikaisemminkin), että kirjoitusblokki johtuu siitä, että jokin osa itsessä blokkaa sen kirjoittamisen. Minä, kun en tiedä mikä.
Mietipä kuinka raastavaa minun on edes tätä kirjoittaa..