Taas
vaiheeksi tuntuu siltä, ettei jaksa kirjoittaa vaikka mikä olisi. Ei
vaikka joku huutaisi ase ohimollani kirjoittamaan.Tuntuu pahalta, kuin
osa elämästä olisi viety pois ja korvattu jollain turhan päiväisellä
(minun pöytälaatikko kirjoittaminenkaan ei saa maailmaa vaihtamaan
suuntaa, mutta siksipä teenkin sitä omaksi ilokseni), jollain joka ei
ikinä vie kirjoituksen paikkaa.
En vielä ole selvittänyt mikä se
korvaava asia on, mutta sisälläni tuntuu tyhjältä. Kaipaan niitä hetkiä
päivästä, jolloin ideoita pulppusi päähään hyökyaallon lailla. Rakastan
selvitellä ajatuksiani kirjoitusideoiden sekasotkusta, irroitella
parhaimpia ja yhdistellä ideoita isommiksi kokonaisuuksiksi. Nyttemmin
pyörittelen samoja asioita eri sanoilla ja se jos mikä on turhauttavaa.
Olen suunnitellut tässä kirjoitusta, yksi, korkeintaan kaksi osaista
kirjoitusta nyt jo kaksi viikkoa. Kahden viikon aikana olen saanut
aikaiseksi tasan idean ja perusjuonta. Nämäkin keksin alkuajasta.
Sain tuossa tietää (uudestaan maybe, luulen, että olin kuullut
aikaisemminkin), että kirjoitusblokki johtuu siitä, että jokin osa
itsessä blokkaa sen kirjoittamisen. Minä, kun en tiedä mikä.
Mietipä kuinka raastavaa minun on edes tätä kirjoittaa..
keskiviikko, 11. lokakuu 2006
Kommentit