Huomasin taasen, että olen pahalla tavalla jättänyt tämän poloisen pikkublogin heitteille. Tiedän, että minulla olisi vaikka mitä kirjoitettavaa; taksvärkki, miitti, todella ehnkevät keskustelut Nian kanssa ja vaikka mitä muuta. Tunnustan sen, että olen yrittänyt päivittää vaikka kuinka monta kertaa, muttei se luonnistu. Olen aloittanut ja lopettanut, deletoinut ja luonut uudestaan. Silti ei päivittäminen ole luonnistunut. Ei sillä, että pitäisi olla joka päivä päivittelemässä, koska joku kärsimätön lukija (hah!) vaatii lukemista.
Olenko minä muka niin kiinnostava? Tuskin.

Käväisin tänään mummini 77-vuotis syntymäpäivillä. "Juhlia" piristi serkkuni Tuukan yksivuotias (tai kohta yksivuotias) tytär Olivia. Tyttö ei millään pysynyt pystyssä vaan muksahteli kokoajan takapuolelleen hokien joko "bäh" tai "täh". Olen nähnyt Olivian nyt vasta kaksi kertaa, mikä on älytön vääryys. Se tyttö on suloinen pikku muksahtelija. Toivottavasti näen edes Tiinan (Tuukan pikkuveljen, kolmanneksi ? vanhimman serkkuni) vielä syntymätöntä lasta hiukan enemmän. Ajatella, että jo nyt laaja sukuni kasvaa vielä entisestään. (11 serkkua + tädit ja sedät ja kaikki muut sukulaiset, joiden luona pitää joka kesä käydä. Ne joista en ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan)

En saa oikein ajatuksistani kiinni, puhumattakaan niiden tänne jäljentämisestä. Olen täysin sekaisin.