yäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäk
yäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäkyäk

 Ulkona sataa lunta! Sitä sellaista valkoista, kylmää ja märkää ainesta. Se tunkeutuu silmiin sekä vaatteiden ja kenkien sisään. Ensilumi päättää TIETYSTI sataa juuri, kun on ostanut uudet tennarit, joita ei tietenkään voi käyttää talvella. Juuri, kun on ostanut uuden kauniin villapipon (Vaikka pipo onkin vain 30% villaa, kutittaa se silti. Minä kun olen allerginen villalle), jota pidän vain siksi, ettei korvat jäätyisi. Ja tietty siksi, että se on kivannäköinen ja uskomattoman pehmeä. SE KASTUU! Äygh.
Onhan lumessa hyvätkin puolensa. Lumi on kaunista ja kuivempaa, kuin vesi, mutta silti. Ja lisäksi rehtori (se pieni ja pippurinen mummo) kielsi aluksi lumipallot, sitten LUMIUKOT! Ei sillä, että olisin älyttömästi tehnyt lumiukkoja, mutta nekin ovat kivoja yksityiskohtia muuten harmaan ja tylsän koulumme pihalla. Argh, miksi Irja Ansalehto-Salmi, vai mikä olikaan, piti aloittaa rehtorinamme?! Juha Jouho nyt mielummin, vaikka puhuukin hyvin unettavalla äänellä ja on muutenkin hiukan erikoinen. Mutta mielummin hän, kuin nykyinen. "Kans..*tauko*..liasta päivää" Arhg, se nainen saa minut repimään hiuksiani ja nauramaan samalla. Ja aina naisen kuulutukset tuppaavat jostain syystä meidän matikantuntiemme kohdalle.

Vaikka kuinka vihaankin lunta, nyt on fiilis, että pitää pitää pientä taukoa (edes hiukan) vanhempana olemisestä Haluaisin pysäyttää ajan ja hypätä kaksikymmentäsenttiä paksuun lumihankeen hyppimään ja kierimään. Tekisin hienon lumiukon, jolle laittaisin puhtaan porkkananenän, haulahuivin ja hatun. Haluaisin kasata lunta korkeiksi kinoksiksi ja hyppiä niihin sitten vielä korkeammalta. Haluaisin hypätessä painua reisien syvyydelle ja jäädä sinne jumiin. Haluaisin tehdä kauniin lumienkelin keskelle olematonta takapihaamme. Haluaisin sisälle tullessa kauhistella punaisia poskiani, riisua läpimärät vaatteet pois ja sulkeutua omaan huoneeseen hyvän kirjan (tällä kertaa Stephenie Meyerin Houkutus. Lukukierros vol 4), kaakaomukin ja lämpimän peiton kanssa. Niin minä haluaisin tehdä, mutten yksin. Ehkä joku päivä vielä..