Oletteko
kuulleet juttuja ihmisistä; raiskaajista tai muista
huumehörhöistä/känniläisistä? Juttuja, joissa ihminen käy jonkun
tyttöporukan kimppuun? Tai vaikka pelottelee vitsillä muita ihmisiä?
Oikea tilanne on pelottavampi, uskokaa pois. Varsinkin, jos on väsynyt
ja kello on reilusti yli kymmenen.
Tänään matkamme Juulian
Villiä Tanssia -kisasta oli kamala. Kävelimme minä, Anni, Tiia,
AnnaMari, Niina ja Rita ulkona vailla erikoista päämäärää. Emme
tienneet mienne mennä, muttei kukaan ainakaan halunnut mennä vielä
kotiin. Seisoskelimme Alepan takana (tai ei kongreettisesti takana,
mutta siinä lähimaastossa), juttelimme niitä näitä, soitimme Jeremille,
naureskelimme ja kertasimme tämän päivän tapahtumia. Meitä kohti tuli
mies. Tavallinen ohikulkija, mutta siinä väsyneenä heitettiin läppää
raiskareista ja muista. Miehen mennessä ohi jatkoimme juttelua.
Yhtäkkiä, taaksemme (vastakkaisesta suunnasta, kuin äskeinen mies)
ilmestyi toinen mies. Hän huusi (tiedätttekö sillein pelottavasti,
silmät kiiluen) ja lähti juoksemaan meitä kohti. Kaikilta meni hetki
tajuta mitä tapahtui; onneksi tajusimme kuitenkin lähteä kirkuen
karkuun. Mies seurasi muutaman metrin, mutta kääntyi sitten takaisin
alkuperäiseen menosuuntaansa, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Juoksimme hetken, mutta pysähdyimme hengästyneenä. Olimme kaikki täysin
shokissa ja peloissamme. Kuka mies oli ja mitä hän oli tekemässä? Ja
MISTÄ hän oli ilmestynyt? Kukaan meistä ei ollut huomannut kenenkään
tulevan kohti. Olimme kauhuissamme. Kukaan ei suostunut lähteä
kävelemään kotiin, vaikka kaikki asuimmekin (AnnaMaria ja hänen
sisartaan Ritaa lukuunottamatta) muutaman sadan metrin päässä. Me
tärisimme ja toistimme samoja kysymyksiä. Aluksi mielessämme kävi, että
mies olisi ollut humalassa ja päättänyt säikytellä muutamaa tyttöä. Ei,
mies oli vesiselvä, hän käveli täysin suoraan ja vaikutti muutenkin
ihan selvältä. Sitten ajattelimme kaiken olevan pilaa. Ei, mies ei edes
hymähtänyt kääntyessään pois päin, saatika sitten räjähtänyt nauramaan.
Ja kuka yli kolmekymppinen mies edes vaivautuisi säikäyttämään muutamaa
keskenkasvuista? Muistimme kaikki ne kiiltävät silmät. Mies oli
näyttänyt älyttömän pelottavalta, hullulta. Emme tienneet mitä tehdä.
Ehdotimme eri asioita; takaisin Taikulle menemistä, poliisille
soittamista ym. Päätimme lähteä kävelemään paikkaan, jossa liikkuisi
enemmän ihmisiä. Pois pimeähköltä nurmelta (tai luntahan siinä oli,
pieni sivuseikka).
Anni, ilmeisesti meistä järkevin sai idean:
soitetaan AnnaMarin isälle, että tulisi hakemaan. Hän oli joskus tullut
AnnaMariakin hakemaan kotibileistä autolla, vaikka he asuivat
kahdensadan metrin päässä. Menisimme takaisin tanssitalon eteen ja
sanoisimme, että siivoispileemme loippuivat vasta. Yhdestä asiasta
olimme varmoja; kenellekkään ei kerrota.
AnnaMarin isä lupasi tulla kymmenessä minuutissa.
Jokainen vastaan tulija oli pelottava, vaikka tiesimme ylireagoivamme.
Olimmehan me väsyneitä kaiken sen tanssimisen jäljiltä. Olimme
kuitenkin peloissamme. Ajattelimme soittaa Taikun ovikelloa, mutta
päätimme unohtaa koko jutun; hänhän sanoi, että haluaisi äkkiä
nukkumaan.
Odottelimme viitisentoista minuuttia siinä ulkona. Pelästyimme jokaista ohi kulkevaa ihmistä.. Kuka ei olisi?
Pääsimme turvallisesti kaikki kyydillä himaan, onneksi. :)
lauantai, 11. marraskuu 2006
Kommentit