Oletteko kuulleet juttuja ihmisistä; raiskaajista tai muista huumehörhöistä/känniläisistä? Juttuja, joissa ihminen käy jonkun tyttöporukan kimppuun? Tai vaikka pelottelee vitsillä muita ihmisiä? Oikea tilanne on pelottavampi, uskokaa pois. Varsinkin, jos on väsynyt ja kello on reilusti yli kymmenen.

Tänään matkamme Juulian Villiä Tanssia -kisasta oli kamala. Kävelimme minä, Anni, Tiia, AnnaMari, Niina ja Rita ulkona vailla erikoista päämäärää. Emme tienneet mienne mennä, muttei kukaan ainakaan halunnut mennä vielä kotiin. Seisoskelimme Alepan takana (tai ei kongreettisesti takana, mutta siinä lähimaastossa), juttelimme niitä näitä, soitimme Jeremille, naureskelimme ja kertasimme tämän päivän tapahtumia. Meitä kohti tuli mies. Tavallinen ohikulkija, mutta siinä väsyneenä heitettiin läppää raiskareista ja muista. Miehen mennessä ohi jatkoimme juttelua. Yhtäkkiä, taaksemme (vastakkaisesta suunnasta, kuin äskeinen mies) ilmestyi toinen mies. Hän huusi (tiedätttekö sillein pelottavasti, silmät kiiluen) ja lähti juoksemaan meitä kohti. Kaikilta meni hetki tajuta mitä tapahtui; onneksi tajusimme kuitenkin lähteä kirkuen karkuun. Mies seurasi muutaman metrin, mutta kääntyi sitten takaisin alkuperäiseen menosuuntaansa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Juoksimme hetken, mutta pysähdyimme hengästyneenä. Olimme kaikki täysin shokissa ja peloissamme. Kuka mies oli ja mitä hän oli tekemässä? Ja MISTÄ hän oli ilmestynyt? Kukaan meistä ei ollut huomannut kenenkään tulevan kohti. Olimme kauhuissamme. Kukaan ei suostunut lähteä kävelemään kotiin, vaikka kaikki asuimmekin (AnnaMaria ja hänen sisartaan Ritaa lukuunottamatta) muutaman sadan metrin päässä. Me tärisimme ja toistimme samoja kysymyksiä. Aluksi mielessämme kävi, että mies olisi ollut humalassa ja päättänyt säikytellä muutamaa tyttöä. Ei, mies oli vesiselvä, hän käveli täysin suoraan ja vaikutti muutenkin ihan selvältä. Sitten ajattelimme kaiken olevan pilaa. Ei, mies ei edes hymähtänyt kääntyessään pois päin, saatika sitten räjähtänyt nauramaan. Ja kuka yli kolmekymppinen mies edes vaivautuisi säikäyttämään muutamaa keskenkasvuista? Muistimme kaikki ne kiiltävät silmät. Mies oli näyttänyt älyttömän pelottavalta, hullulta. Emme tienneet mitä tehdä. Ehdotimme eri asioita; takaisin Taikulle menemistä, poliisille soittamista ym. Päätimme lähteä kävelemään paikkaan, jossa liikkuisi enemmän ihmisiä. Pois pimeähköltä nurmelta (tai luntahan siinä oli, pieni sivuseikka).
Anni, ilmeisesti meistä järkevin sai idean: soitetaan AnnaMarin isälle, että tulisi hakemaan. Hän oli joskus tullut AnnaMariakin hakemaan kotibileistä autolla, vaikka he asuivat kahdensadan metrin päässä. Menisimme takaisin tanssitalon eteen ja sanoisimme, että siivoispileemme loippuivat vasta. Yhdestä asiasta olimme varmoja; kenellekkään ei kerrota.
AnnaMarin isä lupasi tulla kymmenessä minuutissa.

Jokainen vastaan tulija oli pelottava, vaikka tiesimme ylireagoivamme. Olimmehan me väsyneitä kaiken sen tanssimisen jäljiltä. Olimme kuitenkin peloissamme. Ajattelimme soittaa Taikun ovikelloa, mutta päätimme unohtaa koko jutun; hänhän sanoi, että haluaisi äkkiä nukkumaan.
Odottelimme viitisentoista minuuttia siinä ulkona. Pelästyimme jokaista ohi kulkevaa ihmistä.. Kuka ei olisi?

Pääsimme turvallisesti kaikki kyydillä himaan, onneksi. :)