Tämä päivä on ollut täynnä tyhjiä hymyjä ja merkitsemättömiä kehuja. Täynnä myös kavereiden naurua ja yhdessäoloa. Intensiivistä tanssia, hikeä ja musta paita. Loppupäivä onkin sitten pyhitetty terapeuttaamiselle. (Kiitos AnnaMari, oli ihanaa jutella, yrittää auttaa ja purkaa osaa itsestään. Vaikka käyttäydyin itsekkäästi, kertomalla omia huolia, kun lupasin kuunnella sinua, toivon silti, että autoin edes vähän. Olet rakas.)

Tänään oli myös ensimmäinen oppilaskunnankokous. Tultiin kaverin kanssa jäähallilta limua tilaamasta ja saimme kuulla luokkalaiseltamme, että juuri oli kuulutettu oppilaskunta kokoon. Rynnättiin äkkiä auditorioon, jotta kuulisimme edes lopun.
Saimme kaksi ja puoli viikkoa aikaa miettiä minkälaisia osioita haluamme kuntaan. Tanssiaisosio, lehdenteko, kummityö, turnausosiokin varmaan..
Otamme varmaankin kummiluokan tai -lapsen jostainpäin maailmaa ja tuomme häntä/heitä koulunkäynnissä ja muussa vastaavassa.
Joku ehdotti myös, että ottaisimme kummipandan. ;) Siinäpä eksoottinen idea, oma kummipanda.
Yritetään kaverin kanssa ehtiä seuraavaan kokoukseen, ettemme missaisi mitään.

Taksvärkki 18.10, ensiviikon keskiviikkona. Ajattelin aluksi jäädä koululle, kuten viime vuonna. Mutta, kun  paikka on jo tiedossa. Eduskunta!
Se iso rakennus marmoriportaineen ja ovettomine hisseineen. Siinäpä oiva paikka.
Pääsen lähetiksi ja saan sönköttää tärkeille ihmisille kuinka "joku mies punaisen karavaatin ja leveän hymyn kanssa lähetti tällaisen pikkuisen kirjeen. Sanoi, että on kiire".
Pääsen kaatamaan kahvia valiokunnan ihmisille, huulillani iso, hyvin teennäinen hymy.
Jipii. Siinäpä päivä, jolla ansaitsen 10 euroa WWFlle, sademetsien suojeluun. Kaukainen haave, sademetsiähän kaadetaan älyttömästi joka päivä.